Aprikoosi-laventelijäätelö

Maistoin laventelia jälkiruoassa ensimmäistä kertaa seitsemän vuotta sitten Visbyn vuosittaisessa keskiaikatapahtumassa. Kuljin ruotsalaisten ystävieni kanssa viikon keskiaikaisiin vaatteisiin sonnustautuneena, kävimme turnajaisissa ja konserteissa, kiertelimme markkinoilla ja söimme tietenkin keskiaikaista ruokaa, keskiaikaisesti sormin.

Reissun upein kokemus oli Clematis-nimisessä pienessä ravintolassa (jota tosin ilmeisesti ei enää ole olemassa), jossa tulennielijät kiertelivät pöytien keskellä päreillä valaistussa holvikellarissa, narrit viihdyttivät ruokailijoita, ruoka oli autenttista ja se syötiin sormin, olut ja viini virtasivat ja ihmiset lauloivat naurun raikaessa. Se oli hetki, jolloin tunsin todellakin olevani keskiajalla. Ravintolaan ei muistaakseni edes päässyt nykyaikaisesti pukeutuneena, ja valokuvien ottaminen oli tavallaan kiellettyä, tai ainakin aiheutti paheksuntaa, sillä paikan tarkoituksena oli todellakin tarjota ruokailijoille autenttinen kokemus. Siksi minullakaan ei ole paikasta yhtään kuvaa, mutta netistä löysin sentään kuvan ravintolan tulennielijästä, ja tekijänoikeudet sallivat onneksi kuvan jakamisen. Niin ja kaiken lisäksi mukanani oli silloin vain hirmuisen huono pokkarikamera, joten reissun kuvat ovat yleensäkin aika surkeita.

Kuva: Geson Rathnow / Flickr

No, ihanista muistoista takaisin asiaan, nimittäin laventeliin. Laventelin nykyinen nimi on peräisin latinan (ja italian) kielen verbistä lavare, pestä. Roomalaiset käyttivät nimittäin laventelia kylpyveden joukossa hajusteena. Laventelin avulla yritettiin myös keskiajalla suojautua ruttoa vastaan, ja sitä on muutenkin käytetty erilaisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin (lähde).

Laventelia käytettiin myös mausteena jo keskiajalla. En muista tarkkaan mitä sain Clematis-ravintolassa jälkiruoaksi, mutta mieleeni on jäänyt, että siinä oli laventelia, enkä juuri pitänyt sen mausta. Minulle laventeli oli tuttu pyykinpesuaineista tai käsisaippuoista, ja jos suussa maistui laventeli, siellä täytyi olla jotakin joka ei sinne kuulu. Eihän saippuaa pidä syödä.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin päätin antaa laventelille uuden tilaisuuden. Sitähän sanotaan, että kaikkea pitää maistaa kymmeniä kertoja ennen kuin makuun tottuu, joten päätin syödä laventelia vaikka väkisin. Moni muukin herkku on alun ällötyksen jälkeen muuttunut suosikiksi, ja harvassa ovat ne maut joita allekirjoittanut ei suostu syömään. Itse asiassa, ei sellaisia taida olla ollenkaan, vaikka esimerkiksi raakoja merisiilejä en enää tilaa vapaaehtoisesti, mutta syön kohteliaasti jos niitä on tarjolla (niitäkin tosin olen maistanut vain kerran, joten sama teoria pätee tässäkin).

Laventeli jäätelössä näyttää olevan jonkinnäköinen ruokahifistelijöiden trendi, ja siihen siis päädyin minäkin. Kaupoista saa nyt myös ihanan makeita aprikooseja, joten ajattelin kokeilla niitäkin jäätelössä. Minun piti myös keksiä käyttöä jo vanhaksi mennelleen tölkille kondensoitua maitoa (kyllä, käytin sen kuitenkin, ei kai ylimääräinen kuukausi pari vuotta säilyvässä, peltipurkkiin pakatussa tuotteessa tunnu missään?), ja jäätelö oli hyvä vaihtoehto. Kondensoitua maitoa käytetään usein ilman konetta valmistettaviin jäätelöihin, joten tätä reseptiä voi siis kokeilla myös ilman sellaista. Jäätelön valmistuksesta oli puhetta Kirsikkajäätelö-päivityksessä, joten sieltä voit lukea enemmän asiasta.