Visiitti Varennaan

Tänään onkin vuorossa jotakin reportaasin tapaista. Ruoasta ei tosin hirveästi ole puhetta, vaikka tekstissä mainitaankin sekä lounas, että jäätelö. Viime viikonloppuna minä ja mieheni hyppäsimme autoomme, ja ajoimme tunnin verran Varennaan, pieneen rantakylään Como-järven rannalla.

Como-järvi on muodoltaan kuin Y-kirjain ylösalaisin. Me asumme lähempänä lounaista haaraa, jossa sijaitsee Comon kaupunki. Varenna sen sijaan on järven kaakkoishaarassa, jota yleensä kutsutaan Leccon järveksi, samannimisen kaupungin mukaan. Käymme harvoin järven kaakkoishaarassa (huvin vuoksi siis, mieheni tosin käy siellä töissä), ja tämä oli ensimmäinen visiittimme Varennaan.

Jäätelöä! Tämä siis tekee kirjoituksesta hyväksyttävän ruokablogiin.

Varenna osoittautui kauniiksi pikkukyläksi, mutta emme odottaneet sen olevan niinkin vilkas turistikohde. Kyltit kahviloiden ulkopuolella oli käännetty englanniksi, menut olivat englanniksi, jäätelöbaarit myivät "real ice cream" englanniksi, ja eräänkin ravintolan oven päällä liehui Amerikan lippu. Toisaalta, koska kirjoitan tätä ihmisille, jotka eivät todennäköisesti puhu italiaa, sen voi nähdä myös positiivisena seikkana.

Jos olet lomalla Comossa, voit helposti vierailla Varennassa lautalla. Itse asiassa suosittelen lauttamatkaa sekä Bellagioon, että Varennaan. Bellagio on hiukan isompi ja turistien suosima, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Lauttamatka Varennasta Bellagioon on hyvin lyhyt, ja aikataulut ja lippujen hinnat löydät englanniksi täältä.

Yllä olevassa kuvassa näkyy lautan laituri. Sivuhuomautuksena täytyy todeta, että kuvan purjeveneen nimi Via col vento tarkoittaa "Pois tuulen mukana", joka on italiankielinen nimi elokuvalle Tuulen viemää. Looginen nimi purjeveneelle, sillä ilman tuulta vene ei kyllä mene mihinkään.

Vaikka olisitkin lomailemassa Milanossa, kannattaa tehdä päiväretki myös Comoon ja järvelle. Junamatka kestää noin tunnin, ja lippu maksaa 4,55 euroa yhteen suuntaan. Kierrä Comon vanhakaupunki, hyppää lauttaan ja käy katsastamassa Bellagio ja Varenna. Palaa Comoon, hyppää junaan, ja olet takaisin Milanossa ennen illallista. Junien aikataulut ja hinnat löytyvät englanniksi täältä.

Varenna, kuten muutkin Como-järven kylät, on täynnä kalliita huviloita, kauniiden puutarhojen ja yksityislaiturien kera. Ja ennen kuin kysytte, vaikka asunkin alueella, en asu yhdessäkään näistä huviloista, valitettavasti.

Palataan siis päiväämme Varennassa. Söimme lounasta vähiten turistipaikalta näyttävässä ravintolassa rannassa. Vaikka hinnat siinäkin olivat turisteja varten nostettuja, ruoka oli kuitenkin yllättävän hyvää. Tilasin Gnocchetti della Valchiavenna, mutta se ei itse asiassa ole ihan paikallinen ruoka. Valchiavenna on Alppien alue, joka alkaa siitä mihin Como-järvi loppuu. Alueen tyypillinen ruoka on nimeltään Pizzoccheri: Se on vehnästä ja tattarista valmistettua pastaa, joka tarjoillaan runsaan voin, Fontina-juuston (tai vastaavan), perunoiden, valkosipulin ja lehtijuurikkaan kera.

Annokseni oli periaatteessa sama perinneruoka, mutta pizzoccheri-pastan tilalla käytettiin perunagnoccheja, ja lehtijuurikas oli vaihtunut sokeriherneen palkoihin. Yhdistelmä oli todella toimiva, ja oli kiva löytää annos, jota voin valmistaa kotonakin, nyt kun gluteenia sisältävät pizzoccherit jäävät vain haaveeksi.

Ja sitten olikin jälkiruoan aika, ja sehän oli tietysti gelatoa, italialaista jäätelöä. Minun valintani olikin jo kuvassa ylempänä, mauiksi otin amarenan (hapan kirsikka) ja crème brûléen. Olen gelaton suhteen kranttu, joten annan arvosanaksi 6/10. Maut olivat hyviä, mutta rakenteessa ja suutuntumassa on parantamisen varaa. Jäätelöstä olikin jonkin verran puhetta, kun kirjoitin blogiin reseptin Kotitekoinen kirsikkajäätelö.

Ja tässä vielä hinnasto, myös englanniksi. Toistelen tuota "myös englanniksi" aika paljon, mutta se johtuu siitä, että englanninkieliset kyltit ovat täällä aika harvinaisuus. Luulin, että Bellagio ja Como olisivat lähistön ainoat paikat, joista kylttejä löytyy myös englanniksi, mutta olin näköjään väärässä.

Ja tässä kuvassa näette vanhan naisen, joka katseli minua ihmetellen miksi otan hänestä kuvaa. Itse asiassa kuvasin tyypillistä kapeaa katua, joita Italia on pullollaan, mutta rouva parvekkeella on tietysti kiva bonus. 

Muutama kuva rannan ravintoloista ja kahviloista.

Muutamat ruusut jaksavat vielä kukkia, mutta suurin osa on näin kesäkuun puolella jo kuihtunut. Takana näkyy muuten hortensia: Vielä pari viikkoa, ja näitä pensaita valtavine kukkineen näkee kaikkialla, täydessä väriloistossa.

Tämä mies oli löytänyt parhaan paikan maisemien ihailuun. Me ajelimme takaisin iltapäivällä, kävimme lyhyellä kävelyllä Leccossa, ja jatkoimme kotiin, väsyneinä mutta onnellisina. Järven rantakylissä on aina kiva käydä, eikä turhaan sanota, että Como-järvi on Euroopan kaunein järvi. Toisinaan tuntee kyllä olevansa aika onnellisessa asemassa voidessaan käydä järven rantamilla silloin kun huvittaa. Hauskaa tiistaina ja mahtavaa loppuviikkoa, ciao!