Kolmen P:n piiras eli Prosciutto-Pecorino-Parsaquiche

Italialaiset eivät syö suolaisia piiraita. Muistan kun pari vuotta sitten tarjoilin illallisella alkupalaksi palan quicheä. Italialaiset ystävämme olivat ihmeissään. "Mikä se on? Piirakka? Alkupalaksi? Miten niin 'suolainen'?".

Italian kielessä ei ole sanaa piirakalle. On vain "torta", joka tarkoittaa sekä kakkuja että piirakoita, ja kyseessä on aina jokin makea luomus. Kuvittele siis tarjoilevasi vieraillesi "lohikakkua", kun heidän mielestään tarjoilet jälkiruokaa väärään aikaan, joka kaiken lisäksi on valmistettu kalasta.

Noh, vieraani kuitenkin pitivät "suolaisesta kakusta", ja valaisivat minua, että sitä tulisi kutsua nimellä frittata. Kyseinen sana kyllä tarkoittaa varsinaisesti munakasta, mutta onhan quichenkin täytteessä kananmunia... mutta munakkaasta puuttuu kuitenkin se piirakkataikina.

Minulle tämä ruoka on quiche, piirakka, eikä munakas, enkä aio kutsua sitä frittataksi. Ainekset ovat kyllä hyvinkin italialaiset: Maukas prosciutto crudo, ja suolainen, lampaanmaidosta valmistettu juusto pecorino romano. Tarjoile alkupalana, ota mukaan picnicille tai nauti teen tai kahvin kanssa.

Siitä tulikin mieleeni. Italialaiset eivät koskaan syö kahvin kanssa. Ensin on kakkua, sitten on kahvia. Yksi toisensa jälkeen. Kuvittele, kuinka korvapuusti sulaa suussasi kun otan hörpyn kuumasta kahvistasi... Ei käy, ei Italiassa. "Ota tästä, lasi kylmää vettä". Kuvittele sitten voileipä tai suolainen piirakkaviipale kahvisi kaverina. Sehän vasta onkin skandaali. Suolaista? Kahvin kanssa? SAMAAN AIKAAN? Menee yli ymmärryksen.

Sitten vähän vähemmän asian vierestä. Myönnän, että tämän piirakan pohja on hiukan outo. Se ei myöskään ole kovin kaunis. Sitä ei kaulita ja aseteta siististi vuokaan, vaan tahmainen taikina painellaan vuoan pohjalle ja reunoille sormin, ja toivotaan samalla, ettei lopputulos olisi kovin sotkuinen. 

Kyseessä on kuitenkin hyvä piirakkapohja; rapea, hauras, eikä ollenkaan liian kova. Olen joskus tehnyt samantapaisen pohjan gluteenia sisältävistä jauhoista, ja koska nyt sain käsiini gluteenittomia kaurahiutaleita (< 20 ppm gluteenia), päätin kokeilla samaa gluteenittomilla jauhoilla. En laittanut pohjaan ollenkaan suolaa, sillä sekä prosciutto crudo että pecorino ovat hyvin suolaisia. Joka tapauksessa, älä anna omituisen pohjan hämätä, tämä on oikein hyvä piiras.

---

Prosciutto-Pecorino-Parsaquiche

Ainekset

Pohjaan:

80g kylmää voita

100g gluteenittomia yleisjauhoja*

1 dl kaurahiutaleita (tarkista gluteenittomuus)

0,75 dl kylmää vettä

Täytteeseen:

100g pecorino romanoa

2 salottisipulia hienonnettuna

1 rkl oliiviöljyä

15 parsan vartta

50g prosciutto crudoa

2,5 dl kuohukermaa (rasvapitoisuus n. 35%)

3 munaa

*Katso Usein Kysytyt Kysymykset, jos tarvitset lisätietoja. Voit myös käyttää saman määrän tavallisia vehnäjauhoja.

Valmistus:

1. Lämmitä uuni 175 °C asteeseen. Voitele Ø 28 cm:n piirakkavuoka.
2. Sekoita jauhot, kaurahiutaleet ja voi monitoimikoneen kulhossa (tai käsin) nopeasti karkeaksi, hiekkamaiseksi seokseksi. Lisää vähitellen kylmä vesi ja sekoita kunnes taikina on tasainen.
3. Levitä taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita piiras jääkaappiin viilenemään.
4. Leikkaa tai napsauta parsan varret sopivan mittaisiksi, jotta saat muodostettua niistä "pyörän" piirakan päälle (katso kuva alla). Ø 28 cm:n vuokaan sopivat n. 11 cm mittaiset varret.
5. Kuumenna öljy pannussa, ja kuullota salottisipuleja kunnes ne ovat pehmeitä. Laita sivuun ja anna jäähtyä. 
6. Raasta pecorino ja leikkaa prosciutto siivuiksi.
7. Sekoita kulhossa munat, pecorino, prosciutto, salottisipuli ja kerma.
8. Kaada täyte piirakkapohjan päälle.
9. Asettele pintaan parsan varret, ja paista 175 °C asteessa n. 35 minuuttia.

---

Ja siinä kaikki tällä kertaa! Jos kokeilet tätä tai muita reseptejäni, laitathan kommenttia ja kerro mielipiteesi. Olisi kiva kuulla mitä lukijat ajattelevat. Nähdään taas pian, moi!