Moi ja terveisiä Varsinais-Suomesta, jossa lomailemme tällä hetkellä siskoni luona. Tai no, lomasta ei nyt ihan täysin ole kyllä kyse, sillä ensi viikonloppuna siskontyttö pääsee ripiltä ja toimin täällä tällä hetkellä lähinnä leipurin ja kokin roolissa. Joka tapauksessa, tämä on siis sopiva väli julkaista tämä pieni ravintolaesittely, ja toki siitä saattanee saada ideoita myös sitä ruoanlaittoa ajatellen.
Muutama viikko sitten vietimme "paperihäitämme", eli siis 2-vuotishääpäiväämme, ja päätimme kokeilla sen kunniaksi uutta ravintolaa. Syömme ulkona aika usein, mutta hakeudumme usein samoihin ravintoloihin, joista tiedämme saavamme hyvää ruokaa. Oli siis ihan hyvä idea etsiä välillä uusiakin paikkoja, ravintoloita kun löytyy täältä joka nurkasta.
Tripadvisorin kautta törmäsimme ravintolaan nimeltään Crotto del Sergente, suomeksi sattumoisin rimmaava kersantin kellari. Tripadvisorissa ilmoitettu hintataso oli hiukan outo, eikä ravintolan sivuillakaan (linkki italiaksi) hintoja näkynyt, mutta päätimme käydä kurkkaamassa paikkaa: matkaa sinne oli kotoamme kuitenkin vain nelisen kilometriä.
Ulko-oven pieleen esillepantu ruokalista hintoineen sai meidät hiukan harkitsemaan, mutta onneksi kävelimme lopulta sisään, sillä ruoka oli taatusti hintansa väärti. Harmillisen usein jää kalliista ravintolasta olo, että söit samaa tavaraa kuin missä tahansa lounasravintolassa, ja maksoit 50% ylimääräistä aivan turhaan, mutta tästä paikasta jäi vain hyvä mieli.
Ravintola sijaitsee keskellä metsää, mutta aivan päätien varressa, ja sehän on aika omituinen yhtälö. Emme tienneet, että poistuessamme päätieltä siinä kohtaa, ajaisimme vain muutaman talon ohi ja päätyisimme sitten keskelle vihreää lehtimetsää. Saavuimme paikalle aikaisin ja ravintolassa oli meidän lisäksemme vain kaksi pariskuntaa. Lähtiessämme paikka oli aivan täynnä. Yllä olevassa kuvassa näkyy ravintola metsäinen, vielä tyhjä parkkipaikka.
Ulkokuvat ovat ehkä hiukan masentavia, sillä saapuessamme alkoi juuri sataa. Emme siis käyneet katsomassa ulkoterassia, jonne pääsee alla olevan kuvassa keskellä näkyvää kiviportaikkoa pitkin. Siellä puiden varjossa on varmasti kiva syödä kesäiltana ulkosalla, kunhan muistaa varata mukaan hyttysmyrkkyä.
Crotto siis tarkoittaa kellaria, ja niitä on perinteisesti käytetty juustojen, viinin ja lihan säilöntään. Tämä luonnon kivikellari on ollut käytössä jo 700-luvulta (!) alkaen, ja paikalla on ollut osteria vuodesta 1880. Osteria on yksi monista Italian ravintolatyypeistä, ja yleisesti ottaen sen pitäisi olla asteikon vähiten hienostunein vaihtoehto. Tässä tapauksessa nimi viittaa tosin vain paikan historiaan, eikä yksinkertaisella osteria-ruoalla ole paikan tarjonnan kanssa mitään tekemistä.
Sisällä ravintolassa on rustiikki, mutta hienostunut ilmapiiri. Viinikellarin tiilet ovat alkuperäiset, samoin kivilattia, ja kellarin puolelle johtavat raskaat puuovet. Kellarille ominaisesti viinipullot toimivat paikan koristeluna, ja tummat puupöydät ja tummanpunaiset pöytäliinat sopivat antiikkiseen tunnelmaan. Sisällä on tunnelmallista ja hämärää, joten kuvat eivät ehkä ole niitä parhaita.
Palvelu oli ystävällistä ja ammattitaitoista. Usein Italiassa törmää tarjoilijoihin, joilta ei hymyä saisi vaikka erikseen maksaisi, mutta tällä kertaa hymyn sai ilmaiseksikin. Viinivalikoima oli huima, mutta me jätimme tällä kertaa viinin väliin. Muiden pöytiin valkoviini tuotiin asiallisesti viilennettynä jääpalakulhossa, ja laseja täytettiin tarjoilijoiden toimesta heidän kävellessään pöytien ohi.
Alkupalaksi tilasin filotaikinanyytin (paremman käännöksen puutteessa), jossa oli vihanneksia sekä Tomino-juustoa. Sen kanssa tarjoiltu paprikakastike oli huippuhyvää. Annoksessa ei sinällään ollut mitään vikaa, mutta itse asiassa se erosi jonkin verran listan kuvauksesta. Tämän paistoksen olisi pitänyt olla croccante, rapea, mutta sellaista en havainnut ollenkaan. Paprikakastiketta kutsuttiin listassa hilloksi / hillokkeeksi, mutta se ei todellakaan ollut makeaa kuten hillot yleensä (jos vertaan sitä vaikkapa paprika-vaniljahillokkeeseen josta puhuin Slow Food -kirjoituksen yhteydessä). Eroista huolimatta annos oli kuitenkin oikein hyvä.
Mieheni tilasi laardia, paikallista hunajaa ja keitettyjä kastanjoita. Laardia syödään täällä usein leikkeleenä, ja kyseisessä laardissa oli myös jonkun verran lihaa joukossa. Tämä lardo nostrano marinoituu mausteissa yleensä n. 60 päivää. Italian kuuluisin laardileikkele on muuten lardo di Colonnata, joka vanhenee 6-10 kuukautta mausteineen marmoriastioissa. Huippuhyvää, ja huippuepäterveellistä.
Myös mieheni alkupala oli herkullinen, vaikka toki yksinkertainen. En ole koskaan ajatellut yhdistää kastanjoita ja hunajaa leikkeleen kanssa, joten tätä voisi syksyllä tarjota vieraille, kunhan uudet kastanjat ovat kypsiä.
Pääruoaksi tilasimme risottoa, ja koska sen tilaamiseen tarvittiin vähintään kaksi henkilöä, söimme saman annoksen. Tämä oli ehdottomasti illan paras ruoka. Risotto oli maustettu paikallisella sahramilla, päälle oli ripoteltu lakrinsanjuurta, ja annoksen kruunasi muutama siivu savustettua hanhenrintaa. Ruokalistassa ei hanhesta oltu kirjoitettu tarkemmin, mutta sen pinta oli selkeästi makea ja karamellisoitu. Ihana annos, ja lakritsa oli todella mielenkiintoinen lisä, tätäkin on pakko kokeilla kotona.
Jälkiruoaksi tilasin listan mukaan suklaa focaccian, mutta sain mielestäni ihan tavallisen viipaleen matalaa suklaakakkua. Ehkä vähän sama vika siis kuin alkupalassa: Annosta kuvaillaan hienoin sanakääntein, ja suklaa focaccia toki kuulosta erikoisemmalta kuin suklaakakku, mutta näin ruokailijalle jää olo, ettei annos vastaa sitä mitä tilasit. Tässäkin on toki mainittava, että kakku oli oikein hyvää: Se oli tehty tummasta, hyvin voimakkaasta suklaasta eikä sokeria oltu juuri lisätty, ja tässä se poikkesi kyllä tavallisista suklaakakuista. (Huom! Minulla on vielä keliakian tiimoilta koepalan otto edessä, joten täysin gluteenitonta diettiä en edes saa vielä noudattaa. Söin siis ihan tavallista, gluteenia sisältävää kakkua).
Mieheni jälkiruoka oli sen sijaan mielestäni omaani parempi. Hän tilasi amaretti-kekseillä maustettua kreemiä, jonka kanssa samassa kulhossa oli kermavaahtoa. Miellyttävän makuinen, eikä liian makea annos.
Palvelu pelasi hyvin koko ruokailun ajan, vaikka lähtiessämme kaikki pöydät olivatkin täynnä. Tarjoilijan sai paikalle katsekontaksin ja huomaamattoman sormen noston avulla, jälkiruokalistakin tuotiin silmänräpäyksessä, vaikka tarjoilijoilla oli varmasti kiire. Laskua emme pyytäneet pöytään, sillä italialaiset suuntaavaat yleensä suoraan tiskille maksamaan, ja laskuja tilaavat lähinnä turistit. En siis osaa sanoa, kuinka nopeasti laskun ja mahdolliset vaihtorahat olisi saanut.
Turistiystävällisyydestä on vaikea sanoa, sillä englantia ei lukenut juurikaan missään ja ravintolan nettisivut on kirjoitettu vain italiaksi. Toisaalta tripadvisorista löytyy myös englanninkielistä (positiivista) palautetta, joten todennäköisesti ruokalistan saa pyytämällä myös englanniksi. Comoon suuntaaville matkailijoille suosittelen paikkaa siis lämpimästä, tosin sinne pääseminen Comosta on hiukan hankalaa, vaikka matka onkin hyvin lyhyt. Helpoimmalla pääsee, kun tilaa taksin. Toisaalta monet turistit vuokraavat täällä auton voidakseen kierrellä Como-järven kylissä ja vuorilla, joten auton kanssa ravintolaan pääsee helposti, ainakin navigaattorin avulla. Tässä siis vielä yhteystiedot:
Antica Osteria Crotto del Sergente, via Crotto del Sergente 13, 22100 Como, Località Lora.
Puhelin: +39 031 283911. http://www.crottodelsergente.it
Aukioloajat: klo 12.00 -14.00 ja 19.30 - 22.00. Kiinni keskiviikkoisin koko päivän, ja lauantaisin lounasaikaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti