Avokadospagetti

Tervetuloa syyskuu! Kesälomat ovat viimein ohi, aikuiset palaavat töihin, bloggari sorvin ääreen ja lapset suuntaavat koulun penkille. Elokuu on italialaisille se varsinainen lomakuukausi, ja suuri osa tehtaista ja pienistä kaupoista sulkee ovensa ainakin pariksi viikoksi elokuun aikana. Koulut alkavat pienilläkin lapsilla vasta syyskuun puolella.

Tänä kesänä sää on ollut Pohjois-Italiassa todella surkea. Normaalit, yli 30 asteen elokuun lämpötilat ovat jääneet vain haaveeksi, sillä koko kesä on "nautittu" jatkuvasta sateesta, ukkoskuuroista, maavyöryistä ja satoa tuhoavista raekuuroista. Tänä kesänä emme edes suunnanneet etelään, sillä poikkeuksellisen projektin vuoksi mieheni vietti elokuun töissä. Mutta ei hätää, ulkomaille suunnataan kaiketi lokakuun puolella, ja mieskin pääsee rentoutumaan.

Huonosta säästä johtuen olen lähinnä viihtynyt sisätiloissa treenaamisen parissa, auringossa loikoilun sijaan. Sitä aurinkoa ei nimittäin hirveästi ole näkynyt. Ei sillä että olisin mikään auringossa loikoilija yleensäkään, ja kai siksi minua luullaan edelleen parikymppiseksi... auringon vanhentava vaikutus ei ole meikäläisen hipiään osunut, hah.

Kevään mittaan tuli liikuttua aika vähän, mutta nyt voin sanoa, että kesällä pääsin taas vauhtiin ja kuntoilun parissa viihdyn 5-6 päivänä viikossa. Tämä myöskin tarkoittaa sitä, että olen keskittynyt makroravinteiden tarkkailuun ja proteiinipirtelöiden sekoitteluun herkullisten kakkujen ja piirakoiden leipomisen sijasta. Yleisesti ottaen ruokavalioni on kyllä terveellinen, runsaasti kasviksia, ei kovin paljoa punaista lihaa, luomua aina kun sellainen vaihtoehto on tarjolla, ruoka valmistuu aina tuoreista aineksista eikä mistään puolivalmisteista... mutta onhan se leivonta vaarallinen harrastus, vaikka suurimman osan viikosta söisikin terveellisesti.

Joka tapauksessa, keskityttyäni terveellisempään ruokaan, ja yrittäessäni keksiä uusia tapoja syödä enemmän terveellisiä rasvoja, sain uuden ystävän. Sellaisen, jonka tiesin olevan terveellinen tuttavuus, mutta jota en koskaan ollut oppinut syömään. Vihreä, pehmoinen, herkullinen ja monimuotoinen. Jaa niin mikä? Kyllä, kuten otsikkokin jo paljasti, puhun tietysti avokadosta.

Olen aina tykännyt guacamolesta, mutta joka kerta kun ostin avokadon ja kokeilin sitä jossakin muussa muodossa, sen maku oli mielestäni omituinen. Mutta minähän olen tunnetusti kaikkiruokainen, enkä nyrpistele nokkaani vaikka edessä olisi paistettuja aivoja, lihapataa suolilla tai grillattuja ötököitä. Päättelin siis, että kaikkien kokeilemieni omituisten ruokien jälkeen ei voi olla kovin hankalaa oppia syömään avokadoja, ja olinkin aivan oikeassa.

Nyt avokadoa löytyy säännöllisesti leivän päältä, salaatista, brownie-taikinasta (!), ja erityisesti pastan joukosta. Tämä avokado-annos on nimittäin niin hyvää, että voisin helposti syödä sitä 10 päivää putkeen kyllästymättä. Avokadopasta taisi olla Suomessa jokin muotivillitys pari vuotta sitten, mutta englanniksihan näitä reseptejä on näkynyt jo vuosikaudet. Omasta reseptistäni ei moniin verrattuna löydy valkosipulia, ja ainesten mittasuhteet ovat toki hiukan erilaiset.

Joka tapauksessa, tässä siis uusi suosikkiresepteihini päätynyt pasta, avokadospagetti!